Skip to content

”Parveke vei tarpeen purjehtia” 

Julkaistu 4.11.2019

Jaa kirjoitus

Me Hartelassa haluamme tehdä koteja, joissa viihdytään. Kaarinalainen Jouko ja Irma poseerasivat viisitoista vuotta sitten uuden Hartela-kotinsa sohvalla Kaarinan Raadelmassa. Nyt vuosia myöhemmin pariskunta uudisti poseerauksen osana Hartelan valokuva-kampanjaa. Tyytyväiset asukkaat aikovat viihtyä kodissaan loppuikänsä. 

Jouko Salminen ja Irma Turunen ostivat viisitoista vuotta sitten kodin Kaarinan Raadelmasta. Siinä he aikovat asua loppuelämänsä.

Irma Turunen: ”Kuva on otettu kun täytin 70 vuotta vuonna 2006. Olimme kutsuneet tänne Joukon Turussa asuvan tyttären, hänen miehensä ja yksivuotiaan poikansa Onnin. Nykyään kaikki lapsenlapsemme ovat jo niin isoja, että he tulevat kylään vain, jos on jotain ohjelmaa, vaikka vene- tai uintiretki.

Huvittavaa on, että kun ostimme tämän talon, olin vajaa seitsemänkymppinen ja tunsin itseni hirveän vanhaksi. Kysyin, voiko portaisiin saada myöhemmin hissin. Silloin tuntui, että kahdeksankymppisellä pitää olla hissi. Nyt olen 82, mutta kun  ravaan portaita monta kertaa päivässä, niin siinähän juuri pysyy kunnossa!

Jouko Salminen: ”Olemme olleet Irman kanssa yhdessä 28 vuotta. Tämä on ensimmäinen yhteinen asuntomme. Muutin tänne kesällä 2003, ja Irma kulki tänne ensimmäiset kolme vuotta viikonloppuisin. Hänellä oli Helsingissä oma luontaistuote- ja kosmetiikka-alan yritys, minä taas työskentelin fysiatrian ylilääkärinä TYKSissä.

Kotimme on tanskalaistyylinen musta huvila meren rannalla. Muuttaessamme tänne ykköskriteerinä oli luonnonläheinen sijainti lähellä Turkua. Luotin Hartelaan, koska olin asunut ennenkin sen rakentamissa taloissa ja seurannut perheyritystä pitkään. Pidin myös siitä, että tänne rakennettiin yhtenäinen aluekokonaisuus. Minua häiritsee, jos jokaisella on erinäköinen talo.”

Irma: ”Muuttaessani tänne toin mukanani jonkin verran huonekaluja, mutta mitään sen kummempaa emme ole täällä sen jälkeen tehneet. Jouko rakastaa Muranon lasia, joten niille ja kirjoille olemme hankkineet kaapit. Valitsimme aikoinaan keittiöön marmorilattian, joka on tyhmintä, mitä ihminen voi keittiöönsä ostaa. Laitatimme nyt marmorin päälle nanopinnoitteen, ja lattia on taas kuin uusi.

Aluksi tällä alueella ei ollut montaa asukasta. Ympärillä oli viljapeltoja ja Tuorlan upeat metsät täynnä valkovuokkoja. Täällä oli maaseudun tunnelmaa. Ei se liikaa ole muuttunut, vaikka taloja on tullut paljon lisää. Nyt meillä on todella kivat naapurit, jotka ovat heti auttamassa, jos vaikka raahaan jotain säkkiä. Naapurustossa ei ole muita meidän ikäisiä. Lastemme ikäisten kanssa olemme täällä istuneet iltaa ja käyneet konserteissa. En usko, että kaupungissa tulee tällaista yhteyttä naapurien kanssa.”

Jouko: ”Asuntoa ostaessamme yksi houkutin oli pihalta aukeava merenranta, koska meillä oli purjevene. Mutta niin vain kävi, että purjehtiminen lopahti. Kun lauantai-iltaisin istuu parvekkeella viinilasi kädessä ja kuuntelee lintujen laulua, se on melkein tunnelmallisempaa kuin istuminen vierasvenesatamissa.

Pihaa oli aluksi vaikea saada kuntoon, kun alla oli savea ja paikka oli tuulinen ja paahteinen. Pari vuotta siellä kasvoi lähinnä voikukkaa ja saviheinää, mutta saimme sen kuntoon, kun vain kitkimme, raivasimme ja uudistimme.”

Irma: ”Olemme eläneet täällä Joukon kanssa ensimmäistä kertaa yhteistä arkea. Olen laihtunut kymmenisen kiloa, kun Jouko on usuttanut minut liikkumaan. Se on helppoa, koska kun täällä lähtee ovesta ulos, niin on jo luonnossa. Sanon aina, että minut saa viedä täältä pois vain jalat edellä.”

Löydä sinäkin uusi loppuelämän kotisi.

Katso kohteemme